sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensilumi



Usvan huomioita perjantai-aamulta:
- Mitä tämä valkoinen mönjä on, apua?! 
- Voiko tässä kävellä, hei tassutkin jäätyy!?
- Voiko tätä syödä, hmm. Voinko syödä kaiken? ...Om om omom..
- Pissata tähän ei varmasti voi, pissat teen varmuuden vuoksi kuitenkin terassille!

Pidempään tutustuttuaan, lumi vaikuttikin ihan mainiolta asialta.

Kuvia myöhemmin päivältä:

Nam, Lunta!


Usva ja sen näkymätön painikaveri

Karate-"Usva"

Osaatteks hei tän muuvin? .."pää edellä lumipalloon"

Usvan kanssa ollaan nyt peruskäyttäytymisen ohella harjoiteltu jäljestystä n. pari kertaa viikossa ja jälkeä pidennetty 25-30 metriin. Namien määrää on vähennetty, eli namivälit pidemmiksi. Usva meni viimekerralla jo paljon tarkemmin =(hitaammin) ja nenä pysyi alempana.  Tarkoitus on muutaman kerran vielä käydä ennen talvea jäljestämässä. :)



lauantai 12. lokakuuta 2013

Usva pieni vipeltäjä

Viikot tosiaan hujahtaa vauhdikkaasti ja Usva kasvaa kovaa vauhtia! Viikkoihin on mahtunut monenlaista. Käytiin ensimmäinen rokotus ottamassa, eläinlääkärireissu meni hienosti. Usvalla vain häntä heilui ja namit maistuivat niin, että ei rokotusta huomannut lainkaan. Eläinlääkäri oli rauhallinen ja ystävällinen.

Ollaan tehty käsittelyharjoituksia, harjaamista, hampaiden tutkimista ja kynsien leikkaamista ym.. Kynnet Usva antaa hienosti leikata, toisen sylissä loikoilee tassut oikoisenaan ja toinen leikkaa, namia saa kun leikkaaminen on valmista. Ensimmäisessä etutassussa pitää kyllä vähän nurista hetki, ilmoittaa, että ei tämä nyt niin kivaa ole, mutta hetken päästä nurina loppuu.


Jälkipäivällä saatiin innostusta jäljestämiseen, joten sitä ollemmekin käyneet muutaman kerran tässä harjoittelemassa. Usva kyllä tietää nopeasti mitä ollaan menossa tekemään, aivan innoissaan neiti on! Vauhdikas tyttö on, nameja jää jonkin verran välistä, mutta melko tiivisti nenä jo pysyy maassa. Taaksepäin ei yritä yhtään vaan painelee jälkeä eteenpäin. Metsässä vapaana ollessaan Usva kirmailee vauhdikkaasti ympäriinsä ja vauhti kiihtyy mitä pehmeämpi sammal alla on. Tulee jo reippaasti ja taitavasti luokse kutsuttaessa.

Eräänä päivänä kun olimme Usvan kanssa takapihalla pissalla niin neiti havaitsi aidan takana jotain mielenkiintoista ja alkoi työntämään kuonoa aidan aukosta läpi toiselle puolelle. Hirmuiset hepulit sai ja alkoi kieriskelemään maassa. Ihmettelin siinä sitten että mitä ihmettä siellä onkaan kunnes huomasin, että Usva oli löytänyt kastemadon. Voi sitä riemun määrää! Seuraavallakin pissakerralla suoraan pinkaisi kastemadon luokse, hyvin kyllä muistaa! Päätin sitten ottaa lapion ja heittää kastemadon pois jotta neidin pissahetkistä ei synny kauheita matovillityksiä. 

Tässä kuvia Usvan jäljestysretkistä omissa metsissä: